United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ainoa, johon minulla on luottamusta maan päällä; sillä Erikin ystävyys on keveä kuin lehti, ja vähinkin tuulahdus saattaa sen viedä pois voitteko te antaa minulle anteeksi kiivauteni, johon ainoasti pääni on osallinen, vaan ei sydämeni; sillä se tietää arvoksua kaiken sen mitä te olette minulle?
Mutta tämä vaatimus oli hänelle liian mahtava. "Se on liian paljon", kuiskasi hän valittaen, "vaadi minulta mitä tahansa paitsi tätä! En voi pyytää häneltä anteeksi, tahdon rukoilla Sinua, Herra, rukoilla, rukoilla yöt ja päivät, eikö siinä ole tarpeeksi ... eikö se ole..." Ja jälleen vastasi sama ankara ääni: "mene ensin sopimaan veljesi kanssa!"
Pyydän vielä kerran anteeksi, että olen vaivannut! lausui kreivi, ja minä kiitän kohteliaimmin saamistani tiedoista. Tiedoista! huudahti luutnantti Gustaf; mistä tiedoista? Että ... että... Ettäkö hän ei ollut kotona?... Ei kiittämistä, herra kreivi!... On kuitenkin hyvin ikävää, ettei... Minulla on kunnia sulkeutua suosioonne! lausui kreivi, poistuen nopeasti.
"Pyydän anteeksi näin myöhäistä tuloani", sanoi kreivi, "mutta minä olin, kuten tiedätte, muutamia päiviä poissa ja olen huommenna varhain aamulla jo matkalla pääkaupunkiin. Tahdoin kuitenkin loma-ajalla käydä katsomassa, kuinka voitte". Kreivi koetti puhua niin keveällä äänellä kuin mahdollista, vaan siinä ei hän oikein onnistunut.
"Suokaa anteeksi hämmennykseni, mutta kuinka neiti on täällä?... Ettekö siis mennytkään?" "Minne?" "Juhlilta pois 'Saimassa'." "Tyttöni siinä vain menivät." "Minä luulin nähneeni " "Näitte siis väärin. Mutta minne te sieltä katositte?" "Minäkö?"
Hän voi antaa anteeksi, ettei henkilöt ole tavattomampia, ettei tapaukset ole kummempia kuin jokapäiväisessä elämässä nähdään, sekä vihdoin taiteelliset vaillinaisuudetkin, jotka arvostelija kyllä itsestänsäkin tietää luetella. Eliel Aspelin. ENSIMM
Purin hammasta sitä muistellessani. Kuinka voi ihminen kuitenkin niin alentaa itsensä. Ei tapahtuisi se enää ikinä! Vaikka Antti katuisi, pyytäisi anteeksi, rukoilisi polvillaan minulta hyväilyä ei sittenkään. Ei! Askeleita kuului pihasta. Käännyin katsomaan ja näin Antin tulevaksi. Hän astui reippaasti, heilutteli iloisesti keppiään ja hymyili ylös ikkunaan. En ehtinyt ajatella mitään.
Teidän huulillanne se kuuluu pikemmin ylimielisyydeltä ja ivalta kuin vaatimattomuudelta.» »Niinkö ?» Siinä tapauksessa pyydän anteeksi se ei ainakaan ollut tarkotukseni. Ja minä kiitän teitä, rouva, siitä suosiosta, että puhelette minulle niinkuin ei tässä istuisikaan tukkilainen ja hieno rouva, vaan ainoastaan kaksi ihmistä.» »Aivan niin kaksi ihmistä, kuinka sattuvasti te sanoittekaan!»
Monen lapsen kanssa. Kas niin; nyt se palaa. Rouva Linde. Hänellä sanotaan olevan monenlaisia asioita toimena? Nora. Vai niin? Saattaa olla; minä en ollenkaan tiedä . Mutta älkäämme ajatelko asioita, ne ovat niin ikäviä. Oh; suokaa anteeksi; minä häiritsen näenmä täälläkin. Nora. Ei, ei suinkaan. Rouva Linde. Rank. No mutta. Nimi, jota usein kuulee tässä talossa.
Pitäisi oikein ottaa Kalenius laskemaan velkakirjoja ja katsomaan. Niissä on hyvin monta minunkin tietääkseni, joista ei ole korkoakaan maksettu maailman aikaan. Niiltä pitäisi vaatia edes velkakirjat koroista.» »Saispa kyllä», myönsi vaari. »Velkakirjat koroista!» matki Mikko pilkallinen hymy huulilla. »Se on sama, jos antaisi niille anteeksi koko velan.