United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isännän puolesta toimitin sitten 50 tynnyrin rukiita ja 20 tynnyriä ohria eversti Stjernschantz'ille, joka oleskeli Savonlinnassa sen sotaväen kanssa, joka antaumisen kautta oli Käkisalmesta päässyt.
Niinä kymmenenä vuotena, kun Suomi Viipurin antaumisen ja Isonkyrön tappelun jälkeen oli Venäjän ja sen raakojen sotajoukkojen vallassa, huokasi tämä maa raskaamman kuorman alla, kuin mitä mikään euroopalainen maa melkein koskaan on saanut kärsiä.
Te ette pääse tästä linnasta ennenkuin se on sanottu, kulukoon vaikka vuosikausia. KUNINGATAR. Minunko pitäisi sanoa antaumisen sana? DARNLEY. Niin. Kavaltaja! Kavaltajan poika! En tule ikinä iloiseksi ennenkuin samat tuskat leikkelevät sinun sieluasi, jotka nyt leikkaavat mun! Tämä taistelu tulee sekä ankarammaksi että pitemmäksi, kuin olen ajatellut.
Mutta nyt teidän pitää olla! Katolilainen kirkko ei tiedä mistään erosta; kuolemaan asti olette mun, tästä päivästä alkaen ja vast'edes ainoastaan mun! KUNINGATAR. Taivaan Jumala, ei ole mahdollista että tahdot pitää elämäni sidottuna tämmöiseen ihmiseen! Oi, mikä tulevaisuus! DARNLEY. Näettekö, muuta neuvoa ei ole. Minä olen nyt teidän herranne! Sanokaa antaumisen sana!
Sentähden, estääksensä niiden joutumasta venäläisten käsiin, pisti hän ne tuleen. Mutta tuli ei levennyt äkkiä ympäri, ja venäläisten onnistui pelastaa suuren osan kuormista. Nyt tarjosivat he kenraali Lewenhaupt'ille kunniallisen antaumisen ehtoja, mutta hän hylkäsi ne ja jatkoi taistelua.
Viekas Johan oli estänyt kaikki muut paitsi hänen puoluehensa kuuluvat näyttäymästä muurilla, ja nyt lupasi hän, kaupungin antaumisen, mutta pyysi parin päivän viivytyksen, kun juutalaiset juuri viettivät erästä juhlaa. Tito myöntyi pyyntöön, ja veti joukkonsa edemmäksi kaupungista.
Giskalan antaumisen perästä seurasivat muutamat muut kaupungit sen esimerkkiä, ja kun vuodenaika jo oli käynyt sopimattomaksi sodalle, lopetti Vespasiano vuoden sotaretken ja vetäytyi joukkonensa Caesareaan. SEITSEM
Meidän siis oli haettava toisia; pakkanen oli, että nurkat paukkuivat, suojaa tarvittiin. Huoneita ei ollutkaan enää saatavina, edes sellaisia kuin joissa ennen lähtöämme olimme asuneet, kylä kun oli pieni ja sotaväkeä tuli lisää joka päivä Plevnan antaumisen jälkeen. Vihdoin saimme majamme eräisiin jonkinlaisiin maissi- ja pehkukoppeleihin.
Jo paljas antaumisen ajatuskin saatti Filipin raivoon, ja hän ampui kuoliaaksi yhden seuralaisensa, joka esitteli jotakin rauhan keinoa. Ammutun veli kiirehti pakoon ja ilmoitti kostonhimosta päällikkönsä olopaikan. Joukko valkoisia miehiä ja Indianeja lähetettiin heti sille suolle, jossa Filip piileksi vimmassaan ja epätoivossaan.