United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anna itsesi nyt Jumalan haltuun rukoillen armoa!" "Minä annan itseni Jumalan haltuun ja rukoilen armoa", oihkui Bård suuressa hädässään. Ja sitten kysyi hän papilta: "onko se oikein?" "Nouse seisoallesi, poikaseni", vastasi tämä. "Ja nyt täytyy sinun pelastaa minut!" pyysi Bård. "Nyt koetamme tehdä mitä voimme," vastasi pappi. "Jumala vapahtakoon sinun totisesti kaikista synneistäsi!"
Olisit antanut minun tehdä mieleni mukaan, niin aikoja sitten olisin ajanut tuon miehen ulos. MIKKO. Ohoh? Sinäkö olisit ajanut minut ulos? Sinä, kiisken poika? Jopa sinä sitten mies olisitkin. JOHANNES. Nyt herkiä, taikka minä sinulle näytän. ANNA LIISA. Elkää, hyvä miehet, elkää! Johannes, sinä lupasit ! MIKKO. Tule koettamaan, jos uskallat.
Salin ovelle kolkutetaan, sammalsi muori, pelästyksestä suunniltaan. Kuka kolkuttaa? kysyi Anna. Etkö osaa puhua, akka? huusi kreivi; mistä on kysymys? Poliiseja! Poliiseja! Taivaan Jumala, mitä nyt tapahtuukaan? valitti muori. Poliiseja! toisti Anna. Poliiseja! huudahti kreivi säikähtyneenä, sillä hän muisti, missä tekemisissä hän edellisenä päivänä oli ollut mainittujen viranomaisten kanssa.
Vanha, väristänsä luopunut virkapuku muistutti Anna keisarinnan aikuista sotilasta; puhuessaan mursi hän saksaan. Minä annoin hänelle isäni kirjeen. Kuultuaan isäni nimen, hän katsahti minuun. "Voi sentään", sanoi hän. "Kuinka suur aika on, kun Andrei Petrovitsh oli niin vanha kuin sie, ja nyt sie olet hänen poika! Ah, se aika, se aika!"
Vielä oli englantilainen täällä, sillä Anna ja hänen lapsensa sitoivat hänen tähän paikkaan semmoisella voimalla, jota hän itse ei voinut selittää.
Anna vaimosi tulla semmoisena kuin hän on Helmer. Se on tosiaankin sattuvasti sanottu. Vaan etkös tiedä, minä itse tahtoisit olla? Rank. Tiedän, velikulta; sen olen saanut aivan selväksi. Helmer. No? Rank. Ensitulevassa maskeraatissa tahdon olla näkymätönnä. Helmer. Sepä oli sukkela mielijohde! Rank. Löytyy iso, musta hattu ; etkös ole kuullut puhuttavan näkymättömyydenhatusta?
Seuraavana päivänä tulonsa jälkeen sanoi hän Julienille: Kultaseni, ole niin hyvä ja anna minulle äitini lahjoittamat rahat, että saan tehdä ostoksiani. Julien kääntyi häneen tyytymättömän näköisenä. Kuinka paljon tarvitset? Jeanne hämmästyi ja sopersi: No, ... mitä tahdot antaa. Johon toinen vastasi: Annan sinulle sata frangia, mutta älä vain tuhlaa niitä.
Mutta miksi tulet sinä minun tyköni nyt, kun päivä menee jo mailleen meille kummallekin? MAUNU TAVAST: Kenet? ANNA: Olavin, minun poikani, meidän poikamme, Maunu Tavast, josta on tuleva yhtä suuri kuin sinä, mutta meitä molempia onnellisempi. Minä en voinut enää jäädä luostarin muurien sisälle. Minun täytyi matkustaa. MAUNU TAVAST: Sitten on matkasi ollut turha, Anna Lepaa.
Siit' ohi ohjaa valjakkos, liki kaarra, ja silloin vaunuissas vasemmalle sa laiteeseen punossorjaan hiukkasen kallistau, hepo oikeanpuolinen vauhtiin vinhaan ruoskien kiihdä ja huutaen, höllitä ohjat, vaan vasen ohjaa niin liki maalia, ett' ihan on kuin syrjää tuon kiven pyyhältäis napa pyöräsi sorjan; Vaan varo, merkkiä koskettaa älä anna sen, ettei vaunusi murskautuis sekä vammautuis hevot sulta; riemu se ois kerakilpaajain, häpeäksipä sulle.
Huu! tulla vanhaksi ja harmaaksi ja tuntea päivä päivältä vuosien kylmyyden lisääntyvän ja sitten luonnollisestikin nähdä hänen rakkautensa viilentyvän! Olla pakotettu tyytymään pelkkään ystävyyteen, sillä sääliä en tahtoisi kantaa! Raskas tulevaisuus on edessäni, jos ei Herra anna minulle rauhaa ja voimaa.» Kuinka kaikki hänen käsitteensä ovat muuttuneet perinpohjin tänä kuumehoureisena aikana!