United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ruhtinaansa oikealla, vasemmalla Esiin astui joukko, pöydän ääreen seisoi Paistaen kuin päivä ijankaikkinen. Ankar edessäni kimmellys ja hehku, Moniläikkyväinen, tulileimuva, Kuni seisnyt olsin aamuruskon piiris Ja mua kasvoin katsahdellut aurinko Tuhansien kultahattarien keskelt. Niinpä edessäni taivaan herraus, Niinpä edessäni maan ja taivaan sankar, Kaunis, ankara ja kirkkautta täys.

Toki syvyys alat' huokaa, korkuus pauhaa, Rankasatehena vettä ammentaen Meren aavan poveen, joka nousee, vaipuu, Kohisee ja kuohuu tuskissansa myrskyss'. Mutta haaksi, vaikka mastoill' tyhjill', Eteenpäin, kuin kotka, nopeasti kiitää, Keularaa'allansa aaltoo tempoellen; Nenä hyrskyy, roiske ammahtaen lentää Ylös korkuuteen ja laivaa valelevi: Leikki ankar' Ahden lakealla aholl'! Mutta viimein toki myrsky heikenevi, Masentuvi aalto, käyden lepoon taasen, Ilman rantohin pois pakenevat pilvet, Taivas kirkastuu ja aurinkoinen nousee, Hymyellen niinkuin isä lapsillensa. »Terve elon, toivon lähettiläs, terveRiemuten nyt miehet laivan kannelt' huutaa.

Tuossa heidän maansa, asuntonsa, Siinä vuosituhansien kiertoessa Vuottavat he päivää suurta, jona kerran Kutsuu heitä kotimaansa torven-ääni. Ja tuo valo, loistava kuin tähti ankar, Uloslähtee heille toivon valtakunnast.

Istu, lepää, uupuneet on jalkas, ilomielin kuulee mitä kerron: Ankar' oli syksyst' alkain sota, maata ryösti Suomen mies ja Ryssä, turvatonten toki säilyi henki; vaan ei vielä päivää siitä, milloin lähipitäjästä parvi seuras joukkojamme vihollista vastaan.