United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Anderson viskasi maahan viitan, jolla oli peittänyt kasvonsa, ja puhui esiin astuen tällä lailla: »En aikonutkaan paljo kauemmin olla äänetönnä kuuntelijana tässä tärkeässä keskustelussa, vaikka maltiton ystäväni tosin on pakottanut minut ilmoittamaan nimeni vähä aikaisemmin kuin aioin.
Kapteini Anderson antoi käyttää kierrin- eli väänninpuita ja viisikymmentä miestä tuli vintturia vääntämään. Laiva alkoi liikkua, mutta työ kävi verkasti; kettinkien mutkat kolisivat vaikeasti klyyseissä, ja minun mielestäni olisi kettingeitä voitu höllittää muutamilla rattaiden pyörähyksillä, että olisi helpommin voitu hilata niitä sisään.
»Niin, vaan muistakaa kuitenkin, korkea herra», jatkoi Anderson, »että sen, joka tahtoo skorppionin puremaa parantaa, pitää haavan päälle litistää toinen skorppioni. Mutta hiljaa; meidän puheemme voisi kuulua muiden korviin.»
Valkoista höyryä tuprusi avattuin henkiläppäin kautta. Ankkurikettingit olivat selvillä. Englannin lippu liehui mesaanikahvelissa. Kapteini Anderson oli käynyt kaikkiin valmistuksiin pannaksensa ankkuriin. Luotsi anteli oikeanpuoliselta rataskotokselta merkkiä höyrylaivan ohjailemiseen näissä ahtaissa vesissä.
»Reipas mies», vastasi Anderson, »jos kakun sisus on kuoren mukainen. Soisinpa, että meillä olisi kaksikymmentä sellaista, niin että saisimme meidän irlantilaiset vähänkin sotatemppuihin harjoitetuiksi.»
Kapteini Anderson oli Englannin kauppalaivastossa isossa arvossa pidetty merimies, ja häntäpä saadaankin kiittää Atlantin poikki menevän sähkököyden upottamisesta. Tosi on, että jos hän onnistui siinä missä edelläkävijänsä eivät onnistuneet, niin se oli sen tähden, että hän teki työnsä verrattoman myötäisemmissä suhteissa, hänellä kun oli Great Eastern käytettävänä.
Ja mitä minuun tulee», lisäsi hän vakavammin, »Annikan tuntematon sukuperä on paha este naimistuumille, ja hänen turvattomuutensa kieltää kaikki muut halut.» »Se puhe on jalon mielenne mukainen, korkea herra», virkkoi Anderson. »Mutta tottahan te, toivon ma, jatkatte hauskaa tarinaanne.»
Mutta kuulemattomille korvillehan minä kerronkin», sanoi kreivi Menteih keskeyttäen juttunsa, sillä kapteenin nenä todisti selvästi, että tämä soturi oli vaipunut syvälle unen syliin. »Jos korkea herra tarkoittaa tuon kuorsaavan sian korvia», virkkoi Anderson, »ovat ne tosiaan kuurot kaikille kertomuksillenne.
Puolenpäivän aikana nostatti kapteini Anderson molemmat kahveli-vokat ja mesaanin, joten alus sai enemmän tukea eikä niin vaarunut. Kymmenes luku. Huolimatta laivan säännöttömistä liikkeistä pantiin elämä laivassa järjestykseensä; eikä mikään ole mutkattomampaa, kun vain englantilaiset ovat sitä tekemässä.
Se oli tämä linna mistä Anderson ja Yhdysmallan sotaväki karkoitettiin Huhtikuun 13 päivänä 1861, ja se oli tätä vastaan kuin liittolaiset laukaisivat ensimäisen kutin. Mahdotonta on arvata sitä raudan ja lyijyn paljoutta, minkä yhdysvaltalaisten kanuunat syyttivät sitä vastaan. Yhtähyvin kesti se kolme vuotta.