United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut ken se ruusun lemmikki on? Jos tietää vain sen vois. Se satakielikö laulava lie, Vai illan tuikkiva koi se ois? En tiedä, ken ruusun lemmikki lie, Mut kaikki sai lempeni, oi Säde auringon, ruusu ja perhonen Ja satakieli ja illan koi! "Ol' aluss' satakieli vaan, Ja sana soi: 'tyi-tyi! 'tyi-tyi! Kun noin se lauloi, ruoho maan, Puut, kukat, kielot ilmestyi.
Tribuunit sotureit' ei ole; kansa Takaisin hänet kutsuu yhtä hevin Kuin karkoitti se hänet. Rooma hälle On mitä sääkselle on kala: siihen Se luonnon vaistost' iskee. Aluss' oli Hän nöyrä palvelja, mut arvoaan hän Ei voinut kantaa. Kopeusko syynä, Jok' onnenmyyrän liika menestyksell' Useinkin pilaa; vaiko älyn puute Hyväkseen käyttää joka tilaisuutta. Häll' ansiota on, mut liika kehu Sen tukeuttaa.
Ja huonehessa valtaa kuin haudan hiljaus, "Mitäpä tuokin täällä?" vaan kuuluu kuiskahdus, ja yli otsain lentää pimeät varjot yön, ja kynttilätkin tuikkaa kuin läpi terhenvyön. Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan; vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin, säveltään visertääpi sydämin tykkivin.
Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan, vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin, säveltään visertääpi sydämin tykkivin. Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.
Sellainen tuo ajan urho, kalleusten kaivaja, Aluss' unhoitettu, halpa, nyt jo tuntee maailma; Kätketty kuin Suomen kansa salon synkän unheeseen, Mutta työllään sieltä nousi, niinkuin kansa aarteineen. Vaatimaton sanoissansa, kaino käytöksessä hän, Mutta työnsä hedelmillä vaati ehkä enemmän: Vaati kansallensa arvon rikkahitten rinnalla, Laittoi, että Suomen laulun kuulee kaukomaailma.
Mut ovensuussa vanhus virittää laulujaan; Vavisten aluss' ääni ja värjyin kulkee vaan, Kuin lintu, joka metsäst' on tuotu häkkihin. Säveltään visertääpi sydämin tykkivin. Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, Ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, Jo ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, Ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa.
Nyt vuosi uusi aluss' on, Oi, armas Suomen kansa. Se myöskin sulle suokohon Runsaasti lahjojansa; Sen ohell' yhä edisty Ja vartu, kasva, miehisty! Sua maasi kutsuu toimimaan, Siis rohkealla miellä Taas lähtekäämme kulkemaan Kansallisuuden tiellä: Jo enteet käskee toivomaan, Jo rientää varjot poistumaan.