United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Åsbjörn ei voinut nukkua sinä yönä; aikaiseen aamulla hän meni alas rantaan taas. Silloin oli laiva poissa. Åsbjörn mietti ja ihmetteli kauan, oliko hänen poikansa puhunut mitään Alfhildille ennenkuin läksi, ja tiesikö, mitä mieltä tyttö oli. Ehkä oli hän kosinut ja saanut rukkaset, se oli melkein luultavaa.
Hän oli kirjoittanut isälle kotiin ja pyytänyt tätä ottamaan täyden selon Knutin ja Alfhildin asiasta ja sitten kertomaan hänelle kaikki, mitään peittelemättä. Kun hän saisi vastauksen tähän, hän heti kirjoittaisi pitkän kirjeen Alfhildille. Syyspuoleen se tuli. Mutta näin siinä kerrottiin: "Nyt ennemmin vaikeneisin kuin puhuisin, jos mieleni mukaan tehdä saisin.
"Voi, miksikä eivät häämme ole jo tänään miksi emme jo tänä iltana saa lähteä kotiimme?" kuiskasi hän Alfhildille, kun astuivat kirkosta kotiin. "Sitä minäkin toivoisin", vastasi hän viattomasti. "Oikeinko totta, Alfhild, tahdotko tulla omakseni jo tänään?" kysäsi Sten, ääni hiukan vapisevana. "Tahdon kyllä", vastasi hän kummastuen. "Miksikä en tahtoisi?"
"Ooh, Jumala siunatkoon sinua, tyttö, voitko luvata minulle sen?" rukoili Leiv; hän oli niin iloissaan, että Alfhildille tuli vedet silmiin. "Voin kyllä", vastasi hän.
"Ei siitä väliä", sanoi Sten tavattoman huikentelevaisesti. "Mättäkää vaan kaikki sekaisin. Kyllä me ne sitte järjestelemme, kun pääsemme kotiimme. Riisu nyt morsiuspukusi", sanoi hän Alfhildille, "niin lähdemme kävelemään yhdessä!" "Hyvä Sten, saat antaa minulle anteeksi, mutta enpä toki ole moista ennen kuullut!" virkkoi Malla-täti.
Viimeisenä siinä oli: "Erotessa sanoit pari sanaa, joita olen kummastellut. Tiesitkö mitään Alfhildin ja minun asioistani? Jos Lasse on niistä puhunut, niin saat luvan toimittaa hänet pitäjäästä pois. Sillä ne ovat vielä salassa pidettävät. Mutta Alfhildille lähettäisin mielelläni terveisiä: luulen, ett'ei hänen tarvitse katua."
Sten ei ollut kovinkaan käytöllinen tuossa tilaisuudessa, ja Alfhild nauroi hänelle oikein sydämmestään niin kovasti, että koko lepäävä luonto näytti heräävän moisesta yön hiljaisuuden häiriöstä. Vihdoin oli sulku kunnossa. Alfhildille johtui silloin mieleen, ett'ei heidän tarvitsisi mennä pitkää kierrosta takaisin maantielle, vaan suoraan metsän läpi.
Mutta tänä iltana olisit kyllä saanut tulla minunkin huoneeseni, jos olisit tahtonut!" Sten syleili häntä kiivaasti ja meni pimeän vinnin yli omaan huoneesensa, joka oli vastapäätä kartanon toisessa päässä. Ovelle päästyään kääntyi hän vielä kerran ja nyykäytti päätään Alfhildille, joka seisoi juhlallisesti koristetun, pienen neitsytmajansa puoliavoimessa ovessa.
Hän pani kätensä heidän päänsä päälle, suuteli sitte ja syleili heitä kumpaakin. "Minä olen siitä varma, että äitisi hyväksyy minun täänpäiväisen käytökseni, vaikka se maailman mielestä kyllä saattaa olla vähän kummallinen", sanoi hän Alfhildille. Hän hurskaasti uskoi, että hänen aikaisin kuollut vaimonsa seurasi kaikkia hänen toimiaan ihan puhtaalla maallisella osanottavaisuudella.
He astuivat peltojen välistä tietä ja Sten näki pari lehmää kuumottavan rukiista. Hän huomautti siitä Alfhildille ja ihan kerrassaan heräsi hänessä maalaistytön käytöllisyys. Huudahtaen: "Isän paras ruis kelvoton Tähti se varmaankin taas on purkanut veräjän " tempasi hän maantieltä seipään hyppäsi ojan yli ja pujottelihe varovasti rukiin lävitse, kunnes pääsi molempien pahantekijäin luo.