United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
KILPI. Etkö sä Hänt' ole nähnyt taas? AINA. En ollenkaan. No, sitä paremp' on! Sen toimitan, Ett'ei he näe toinen toistahan. AINA. Ain' olen häntä ajatellut vaan. Sen saanhan tehdä, kuule vaari kulta! KILPI. Saat. Ai hauskuutta! Mitä kuulen sulta!
Voi, kuinka on toivottu uuta emäntää, alkoi Anja taas puhua, hentoinen, herttainen tyttö hyvä entinenkin, mutta nuori ja iloinen aina parempi. Ai, siellä on suuri talo, meitä on monta, me sinua käsillämme kannamme, teemme, mitä käsket, kun tyytynet siihen, mitä taidamme. Vanha itsekin sinulle mielellään emannuuden antaa, kun sinut näkee.
"Ai, se on hyvin vaikea cruciferi; menehän nyt hakemaan muitakin samallaisia, niin tutkimme ne yhdessä." Kaarlo meni kukkia hakemaan, mutta pian palasi hän jälleen. "Maisteri, tässä tuli teille kirja ristisiteessä." Se oli "Gentilhomme," tuo kauan ikävällä odoteltu Gentilhomme, mutta nyt ei Lauri olisi malttanut ruveta lukemaan oman veljensäkään kirjettä, niin kiire oli hänellä.
Eikö rouva enää tunne tuota hurjaa Mustalais-Simoa. Ai, Simoko se on! En tok' olisi tuntenut.. Kun on niin muuttunut! Näkyyhän se ihminen taudin käsissä muuttuvan. EM
Olisipa siinä viisailla tuumimista, eivätkä he sittenkään siitä selvää saisi. Lapsimuori! On niin hyvä olla, kun saa työtä tehdä. Ja kokonaista kaksi virkaa sitten joll'ei kolmekin Ai, taitaapa se Ruhas-Pekan akka tulla tänään rahaa ottamaan. Ottaa kaapista kirjan.
Hän muutti sentähden kuolleen ruumiin kukaksi, jonka hän pani kasvamaan siihen paikkaan, mihin rakastettu nuorukainen oli kaatunut. Ja tämän kukan lehtiin kirjoitti hän verellä Ai, Ay, 'Y, joka merkitsisi hänen murhettansa ja kaipaustansa. Ja sentähden havaitaan vieläkin näitä piirroksia sen kukan kupulehdissä, joka kantaa Hyakinton nimen: Hyacintti . Delphinium Ajacis, Linn.
"Ai, miten hauskaa!... Kun saisi ihminen kerran oikein ... oikein rauhassa harrastaa kalastusta ... ja kaikkea ... kaikkea, mikä vain on hyvää ja kaunista!" tekeydyin minä jo aivan kademieliseksi. Niin jatkui keskustelumme ja me lähenimme toisiamme.
Vaan äitipä panee ohralyhteet varpusille jouluksi. Niin, kun minä panetan. Kun se muissa töissään häärii eikä muista, piiperrän minä sen korvaan niinkuin varpunen ja silloin se muistaa. Piipersitkö tänäänkin, kun äiti yhtäkkiä sanoi: ai, ei pidä varpusia unohtaa! Silloin juuri seisoin sen korvan takana, vaikk'ette nähneet.
Ei nyt enää ... ei makeata mahan täydeltä ... hyvästi Pulmu! Mutta hänellä oli yhä halu jotain keksiä, ryhtyä johonkin. Entä keppimme? Meidän täytyy saada jostain kepit! Antakaa minulle puukkonne, niin minä leikkaan tuolta pihlajan. Elli koetti vetää veistä tupesta, mutta ei saanut sitä irtautumaan. Olavi tuli avuksi ja he vetivät yhdessä. Ai, ai, enhän vain leikannut?
Hän pyöräytti minua vyötäisistä ja jatkoi: "Minulla on ollut niin ikävä ... niin hirveän ikävä sinua ja joka päivä minä vain olen puhunut äidin kanssa, jotta mikähän ihme sillä Maijulla on, kun se ei meillä käy! Mutta me emme vain päässeet perille... Ai ... rouva Kotonen ja vallesmannitar!...