United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
AINA. Ja toinen lintu toisen herättää... Ai! eilen illalla, et arvaa sä, Kuin satakieli soitti soreasti Mun akkunani alla ilosasti, Ett'en ma unta saanut silmihin. Lie silloin oikein lysti ollutkin, Kun linnun kieltä ihmislapset taisi! Ah, sanos, kun sit' ymmärtää vaan saisi? KILPI. No, sitte kummia sä kuulisit. AINA. Niin, sepä tietty ois... Jos tietäisit, Kuin oisin iloissain!
Hei myrskyjen päällä; Ja maistuvi pojille ryyppykin täällä ai, ai, ai! Ja hyvä oli, että satuin seurahan! Siis maljanne pojat!
»No, mitenkä se morsian jaksaa,» hän heti ovella alkoi. »Ai, ai, laiha yhäti vaan... Pitäisi syödä paremmin... No niinhän ne morsiamet ovat aina: ennen häitä laihtuvat ja vaalenevat, häitten jälkeen rupeavat pulleiksi punakoiksi käymään.» »No, vieläkö sinua mahtava sulhasesi pelottaa,» kysyi hän, käyden Helenan viereen istumaan. »Ei,» vastasi Helena koneentapaisesti. »Se on oikein, tyttöseni.
Eversti katseli salaisella ilolla, miten patjat toinen toisensa perään putosivat alas, ja sanoi vain levollisesti "ai!" kun net vierivät oikealle ja vasemmalle. Armo vakuutti, että eversti niitä puhalsi.
1:NEN ISRAELILAINEN. Kuole, Vihainen koira! HUUR. Sorru, sortaja! ISRAELILAINEN. Tuoss' isku! toinen! Juokse Gehennaan! Huur kaatuu. Aseitten kalsketta kuuluu. NAHSEN ja ELISUR tulevat esille kiskoen mukanaan vanhaa maamiestä. MAAMIES. Ai, ai, ai! auttakaatte! Päästäkää! NAHSEN. Sen turpa paina hiekkaan. MAAMIES. Auttakaa! NAHSEN. Niin lakkaa huutamasta. MAAMIES. Päästäkää!
"Se paleltui minulta, kun englantilainen otti meidät tuulessa jäälohkareiden seasta Skagerakista, vaan en kuitenkaan päässyt siitä kokonaan... Niin, se teki vallattoman jätkän raajarikoksi!" Rejer'in täytyi nostaa hänet istumaan sängyssä ja kuulla muutamia "oih" ja "ai"...
Se oli se aina varuillaan oleva kiilusilmä narttu pesänsä suulla.... Ja sitten niin syytön ja viaton ... tekopyhä liehakko ja kehuja ja kiittäjä, kun pelkäsi jotain ... niinkuin ei olisi milloinkaan mitään kujetta tehnyt, ei milloinkaan punninnut väärin, ei kenellekään antanut väärin takaisin.... »Ai, oliko se kaksikymmen-markkanen kuin rouva antoi ... anteeksi, minä luulin kymmen-markkaseksi ... anteeksi ... ne ovat niin yhdennäköisiä nykyajan setelit.»
Ai ai, Alice, tuo vivahtaa mustasukkaisuuteen, vastasi täti hymyillen sinä olet tottunut olemaan kieltämättä ensimmäinen kodissasi ja vallitsemaan miehesi sydäntä, nyt pelkäät kilpailijaa, vaan älä ole huolissasi, kyllä hän rakastaa sinua yhtäpaljon kuin ennenkin, vaikka hän koettaa korvata sen, mitä te molemmat olette laiminlyöneet pienen »riikalaisen» suhteen.
Pyysittekö enemmän? HURMERINTA. Niin, en. Viisisataa. Te olette äärettömän jalomielinen. Minä en löydä sanoja kiitollisuuteni ilmaisemiseksi. Mikä tällä on hintana? HURMERINTA. Kolme ja viisikymmentä. ROUVA DANELL. Oo! HURMERINTA. Ai, onko siinä painovirhe? Sepä on ikävä! ROUVA DANELL. Tuossa ja tuossa ja tuossa ja tuossa, niitä on joka paikassa. HURMERINTA. Niin tämä. Se on oo! ROUVA DANELL. Oo?
"Ai, ai, kelvoton Ponttu, kun taas ahdistaa Mirriäni," kiljasi hän äkkiä, ja "hush, Ponttu!" kuului kohta sen jälkeen tuolta pihan perältä Annin ääni. Lauri meni kammioonsa. "Te olette vielä niin naiivi ja ujo": tuo lause ei antanut hänelle rauhaa. Hän päätti olla tästä puolin toisin. Mutta miten? Keltä kysyisi hän neuvoa? Lauri aprikoi kauan tuota asiaa ja viimeinkin näkyi keksineen keinon.