United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pirttilälle ne tietysti oikeastaan tulivat, hän kun oli neuvot antanut. Jopa olin tavasta niin innossani, että ai'oin lähteä maanviljelys-opistoon, mutta ei siitä kuitenkaan sen enempää tullut, sillä eihän minun sopinut jättää taloani häviämään ja perhettäni turvattomaksi.
Yön selkään panin sieltä hevosella pitkiä kiertoteitä myöten sanan Salakan torppaan, että seuraavana päivänä ai'oin matkustaa suorastaan Kuurilan asemalle ja sieltä Hämeenlinnaan.
Mutta yht'äkkiä muistin ajan olevan lähteä kotiin ja ai'oin juuri nousta ylös, kun kuulin sohinan ihan vieressäni, niinkuin olisi hirvi eli metsä-vuohi tunkenut pensaston läpitse; sentähden pysyin paikallani vielä vähän aikaa ja olin uutelias tutkimaan, minkälainen luontokappale se olisi.
"Lyö minua nyt, Gunnar Haugen", sanoi hän viimein, "tai tee kanssani mitä tahdot, minä en ole paikastakaan liikahtava, sillä nyt saat kuulla totuuden sanan. Minä etsin sinua pahassa tarkoituksessa, aikoen polttaa talosi tänä yönä. Ai'oin tulla tänne yksinäni ja sanoa sinulle uhaten ja ylpeästi kaikki mitä isälleni teit.
Se oli asia, jonka ai'oin sinulle sanoa," jatkoi hän, luoden ujosti silmänsä Lyyliin. Lyyli joutui hämilleen. Hetken perästä lausui hän: "Hannes! Toivotko sinä minulle kosioita?" Hannes vuorostaan hämilleen joutunna painoi silmänsä maata kohden hiljaa lausuen: "En todella toivo niin. Mielelläni olisin se itse, mutta mutta " "Mitä, mutta?" kysyi Lyyli lempeällä äänellä.
Kun myöhään kesällä ai'oin matkustaa etelään laivalla papin ja hänen vaimonsa kanssa, jotka lyhykäisessä ajassa olivat muuttuneet varsin vanhoiksi ja valinneet eteläisemmän seudun vaikutus alakseen, kävin viimeisen kerran hyväisillä ystäväni, surumielisen lauluniekan luona.
Illalla myöhään tulin erääsen kylään, jätin hevosen metsään ja menin ensin hiljaa katsomaan olisiko vihollinen siellä, mutta en löytänyt ketäkään. Nyt toin hevoseni ja panin sen talliin; itse menin tupaan makaamaan. Siellä nukuin muutamia tuntia, ja kun aamulla ai'oin mennä ulos, huomasin vasta 2 ruumista, joidenka kanssa olin maannut ja jotka osoittivat vihollisen jälkiä.
Minä nostin päätäni ja näin saman huoneen akkunassa, jossa minä edellisenä päivänä olin ollut tapaamassa Asjaa, pormestarin lesken. Tuo tympeä hymy huulilla hän kutsui minua. Minä käännyin takaisin ja ai'oin mennä ohitse; mutta hän huusi minun jälkeeni, että hänellä on jotakin minulle. Nämät sanat saattoivat minun pysähtymään ja minä menin hänen huoneesensa.
Sentähden ai'oin rohkealla te'olla tehdä siitä lopun; sillä minulla on rakkauden oikeus siihen ja samalla se, että olen ainoa, joka on ollut teille uskollinen kaikissa vaiheissa. Minä taistelin äitinnekin edestä. Ja mitkä olivat viholliset? Aina ne samat, jotka nyt istuvat valtioneuvoskunnassa ja jotka, minun mentyäni, jäävät teille jälelle. KUNINGATAR. Oi, Bothwell, älkää lähtekö!
PISPA HENRIK. Sit' ai'oin juuri äsken ehdotella, Sill' usko se on vakaa minussa, Ett' oivallisen kasvatuksen saa Hän luostarinne hiljaisuudessa,