United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Veronkantaja Affleckin sorrosta aiheutunut katkera mielenkuohu Nurmeksen talonpoikien keskuudessa v. 1710 meni nimittäin niin pitkälle, että yksityisen henkilön vastustamisesta johduttiin kapinoimaan Ruotsin valtaa vastaan venäläisten apuun vedoten.
"Pääasia on nyt kuitenkin Affleckin poistaminen seuduiltamme", huomautti Sormuinen. Nevalainen, jonka suusta kukin odotti kuulevansa jotakin, istui ääneti, tirkistellen lattiaan. "Mitäs lausut, Nevalainen, ehdotuksesta?" kysyi rovasti huomatessaan, että yksi ei vielä ollut hänen puhettaan kiittänyt, tiesi jos hyväksynytkään.
Mutta sen joukon, joka häntä aikoi seurata, esti Yrjö Sormuinen menemästä eteenpäin. "Pysähtykää!" huusi Yrjö. "Kujalla sanotaan Affleckin olevan." Miehet tottelivat varoitusta, joten Sipo joutui yksin menemään sisälle. Sormuinen oli tuon lauseensa tuulesta temmannut; aikomuksena oli johtaa Nevalainen hengenvaaraan, ja se onnistui.
"Pääasia on, että heti pyydämme saada Affleckin karkoitetuksi Nurmeksesta. Se on ensimäinen ehto." "Vaan emmehän uskostamme luovu", sanoi Turuinen. "Tietysti emme", vastasi Sormuinen. "Meidän tulee niin vähillä uhrauksilla kuin mahdollista saada mitä suurimpia etuja." "Kosto on ainoa etu, jota tarvitaan", sanoi Nevalainen. "Niin, kosto!
Seuraavan päivän iltapuolella istui majuri Affleckin tilalla hänen kolme uskottuansa ison pöydän ympärillä, viettäen aikaansa puheilla sekä aseiden puhdistamisella ja teroittamisella. Arnkijl perkkasi vanhaa piimuskettia, Jessenhaus puhdisti sytytinluikkua, ja Björn Finne hioi miekkaa. Pöydällä oli kaksi isohkoa oluthaarikkaa.
Juhana miehineen hyökkäsi pihalle. Juuri tallin nurkasta kääntyessään hän hätkähtäen näki isänsä seisovan miesjoukon etupäässä. Sipo Nevalainen kalpeni huomatessaan poikansa. Hänen kädestään putosi musketti; hän tirkisteli tulijaan äänetönnä kuin aaveeseen. Hänen poikansa Affleckin väessä! tämä oli näky, jota isän oli vaikea käsittää. Hetken seisoi Sipo siten ikäänkuin lumottuna.
Tätä miestä muuten pidettiin suuressa arvossa terävän järkensä ja myöskin varakkuutensa vuoksi, ja nurmeslaiset erittäinkin suosivat Yrjö Sormuista Affleckin ankarimpana ja vaarallisimpana vastustajana näillä mailla. "Sanoit kansan ällistyneen kuulutuksen johdosta?" kysyi rovasti ikäänkuin heräten syvistä mietteistä. "Niin", virkkoi Sormuinen.
Hän otti pulpetilta lyhyehköllä kirjoituksella ja omalla sinetillään varustetun paperin Ojentaessaan sen minulle jatkoi hän: »Tässä on sinulle todistus sekä samalla suositus palvelukseen rajamajuri Simo Affleckin luona. Hän tiedusteli minulta jokin aika sitten kirjanpitoon perehtynyttä kirjuria. Ja tässä on jäljellä oleva osa palkastasi.»
Inkeri kalpeni, ja Leenalta oli vähällä jauhopussi pudota käsistä. Majuri siellä puheli, ja Jyrki, jolle käskyt annettiin, oli hänen renkinsä ja apulaisensa kaikissa ilkitöissä. Jyrki oli tavattoman voimakas ja tavattoman julma. Hän oli aina Affleckin mukana sekä kotona että matkoilla. Voi, mitähän taas tapahtuu, kun nuo ovat liikkeellä? vaikeroi Leena.
"Se, joka Affleckin läheisyydessä elää ja näkee, ettei hallitus voi omienkaan väkivallasta suojella alamaisiaan, se menettää toivonsa vihollisvallan torjumisesta", lausui Nevalainen. "Isä", sanoi Juhana, "pelkäänpä että olette menettänyt hyvän uskonne". "Ainakin hallitukseemme, sellaisena kuin se nyt on", virkkoi Sipo.