United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
Idomeneun asemies, jalo Meriones, tuli sitten; peitsen kantaman jäi hän jälkeen, taa Menelaon, näät hitahammat häll' oli juoksijat juoheaharjat, myös vähin häll' oli niit' ajokilvass' ohjata taito. 531 Viimeisimpänä Admeton tuli aaluva vihdoin, vaunuja kiskoi mies, hevot eellään hääteli käymään.
Mutta määrätyt ehdot olivat nyt täytetyt, eikä muuta: Alkeste tuli Admeton puolisoksi ja nuori parikunta eleskeli sitten Feren kaupungissa, tavattoman ja harvoin nähdyn onnen omina. Apolloni yhä Admeton karjoja kaitsi. Mutta vaikka Admeto näin oli mahtavan jumalan erinäisessä suosiossa, hän ei kuitenkaan voinut välttää sitä kohtaloa, joka kullekin ihmiselle säädetty on.
Moirain määräämä ehto täytettiin ja heidän lupauksensa kävikin toteen: Atropo-Moira leikkasi Alkesten elämän-langan poikki, mutta jätti Admeton langan leikkaamatta, Alkeste kuoli ja Admeto toipui. Mutta Admeton suru ja epätoivo, kun hän sai kuulla mitä oli tapahtunut, oli ääretön.
Paimen heti hänen mieltänsä rohkaisemaan, lupasi apuansa, ja niin päätettiin yhdessä lähteä uudelle kosija-matkalle. Ja nytpä havaitsikin Admeto, ettei jalo paimen ollutkaan kenkään muu kuin korkea jumala. Se oli itse Apolloni, joka, saadaksensa sitä useammin olla rakkaan Admeton parissa, oli paimeneksi muuttaunut.
Ja nytpä sai huomata, kenenkä rakkaus oli syvin ja puhtain. Admeton isä, joka oli haudan äärellä hapuileva vanhus, epäsi kuollaksensa poikansa sijasta.
Sillä sill'aikaa kuin tämä paimen oli Admeton karjoja kainnut, olivat ne niin suuresti karttuneet, että olivat lihavimmat ja lukuisimmat kaikista, ja kun metsän pedot muita karjoja raateli, niin eivät Admeton karjoissa vohlaistakaan koskeneet. Tälle ystävällensä Admeto suruansa valitti.
Siis nyt kilpaan muut te, ken vain urohissa Akhaian uskaltaa hepojensa ja vankkain vaunujen vauhtiin!" Virkkoi Peleun poika, ja kilpaan nous urot nopsat; paljoa ennen muit' Eumelos, valtias miesten, aaluva Admeton, ajotaituri muist' yliverta; toisena urhea taas Diomedes, valjahin vyöttäin Tros-uron orhien varsat nuo, jotk' otti hän kerran Aineiaalta, jos estikin tält' oman surman Apollo.
Mutta Athenelt' ei tuo piillyt vilppi Apollon, luo sotajoukkojen pään Diomedeen riensi hän joutuin, ruoskan tarjosi taas, hevot voimaa henkäsi täyteen, karkasi vimmoissaan Admeton aaluvan jälkeen, katkoi hält' iespuun; hevot silloin toisa ja toisa heittihe syrjään tieltä, ja maahan raukesi aisa.