United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä sill'aikaa kuin tämä paimen oli Admeton karjoja kainnut, olivat ne niin suuresti karttuneet, että olivat lihavimmat ja lukuisimmat kaikista, ja kun metsän pedot muita karjoja raateli, niin eivät Admeton karjoissa vohlaistakaan koskeneet. Tälle ystävällensä Admeto suruansa valitti.
Paimen heti hänen mieltänsä rohkaisemaan, lupasi apuansa, ja niin päätettiin yhdessä lähteä uudelle kosija-matkalle. Ja nytpä havaitsikin Admeto, ettei jalo paimen ollutkaan kenkään muu kuin korkea jumala. Se oli itse Apolloni, joka, saadaksensa sitä useammin olla rakkaan Admeton parissa, oli paimeneksi muuttaunut.
Tämän ehdon Moirat hänelle myönsivät, koska tiesivät, ettei kukaan ihminen ennen aikojaan halunnut Haadeksen kamaliin kammioihin. Tällä lupauksella Apolloni kiirehti takaisin Admeton palatsiin, jossa haikea suru jo oli vallalla. Admeto makasi kuolin-vuoteella miemoksissaan. Hänen omaisensa seisoivat vuoteen ympäri kyyneleitä vuodattaen, valitushuutoja kajahuttaen.
Mutta ei kenkään voinut täyttää niitä ehtoja, jotka tähän vaadittiin: voittaa immen suosiota ja valjastaa vaunut jalopeuroilla ja metsäkarjuilla, jotka olivat Thessalian metsästä pyydettävät. Tämä oli, näet, isän järkähtämätön tahto. Feren kaupungissa, Thessalian pelasgillisella tasangolla, eli tähän aikaan ruhtinaallinen nuorukainen, nimeltä Admeto.
Hadeksen kuningas Plutonin korkea puoliso, tuo mainio Persefone, liikutettuna Alkesten hurskaudesta, olikin valmis tähän myöntymään; hän teki vielä senkin kunnian Alkestelle, että hän itse saatti häntä pois Hadeksen ilottomista tuvista elämän-iloon takaisin. Admeto eli sitten uskollisen Alkestensa kanssa jos mahdollista vieläkin onnellisempana.