United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Sinua hän enemmän suosii, sen minä nä'en hänen näöstään." "Minä en ensinkään suosi Aamundia enemmän kuin Niiloa," sanoi tyttö ja hiljainen pilkkanauru seurasi sanojen jälkeen. "Sinun täytyy vielä tyytyä siihen, mikä pahempaa on," ärjäsi Aamund; ryntäsi ovesta ja paiskasi sen kiinni jälestään niin että seinät tärähtivät. "Hän surmaa itsensä!" huusi Lauri sängyssä ja uhkasi tyttöä.

Hän oli niin tuskallinen ja huolissaan että hän yhtä paljon pelkäsi sulkeutua omaan huoneesensa, missä hän muuten oli yötä, kuin jäädä tupaan, ja niin istui hän epävakaisena ja aika kului. Silloin joku tarttui oveen varovaisesti. Aagot säpsähti ja katsoi sinnepäin. Se oli Aamund; hän astui melkein kuulumattomin askelin oven suusta ja tuli tyttöä vastaan.

"Sepä kummallista puhetta," nauroi Lauri piipun ja hampaiden välissä, niin että se tuskin kuului, eikä siihen mitään lisätty. Hetken kuluttua Aamund lähti ulos, ja kun kotvasen aikaa oli kulunut, nousi Niilo ja meni samaa tietä. Ulkona porstuassa seisoi Niilo vähän aikaa kynnyksellä ja katseli ympärilleen, hän ei ketään nähnyt; sitten kulki hän hitaasti seinän viertä pitkin ja meni nurkan ohitse.

Puoli Lukne-taloa on parhaimman talon vertainen koko seudussa... Pelkäätkö häntä, Niilo? Tartu kiinni vaan, sinä Aamund, sinä otit aina isomman vaskirahan ennen!" Aamund ei tarvinnut monta sellaista sanaa. Hän astui askeleen tyttöä kohti, ja hänen kasvonsa hohtivat, sillä hän tiesi olevansa voimallisempi. Mutta samassa Niilo astui väliin ja eroitti heidät toisistaan.

"Tyttö ei ole hänen sisarensa enemmän kuin minunkaan," sanoi Aamund, ja hän katsoi säkenöivin silmin Niiloon; mutta Niilo ei siihen mitään virkkanut, sillä hän ei kääntänyt silmiään tytöstä, joka hehkuvin poskin seisoi tulen ääressä. "Ei," vastasi Lauri hiljaisesti, "jos voitte saada puolet kumpikin, niin..."

Nyt ei enää mikään salaisuus ollut mahdollinen. Hevonen korskui, ja tie jytisi joka kavionkapseelta. Silloin kuului kauhea jyske talosta, Aamund oli särkenyt oven ja kiljaisi raivoissansa heidän jälkeensä; sillä hän huomasi mitä oli tapahtunut, ja samassa Niilokin oli hänen rinnallaan. Tyttö oli paennut ei heidän luotaan, vaan Thoren kanssa!

Ja Lauri nauroi niin että hän tärisi, ja sitten hän kutsui Aamundin luokseen; koska, niin selitti hän, Aamund oli tavallaan vanhempi, koska hän tuli maailmaan paria tuntia ennenkuin toinen, joka oli Niilo nimeltään; ja kun Lauri kutsui vanhemman pojan, niin oli tuskin sana lausuttu, ennenkuin Niilo tuli kiitäen katsomaan mitä Aamundilta tahdottiin, ettei vaan jotain tälle annettaisi, jota hän ei saisi.

Hän kuunteli arasti ja varovaisesti, kun hän seisoi portailla ja pani avaimen lukkoon, mutta kun hän ei mitään kuullut eikä nähnyt ja oli melkein varma siitä että sekä Niilo että Aamund olivat liian väsyneet ollakseen ulkona näin myöhään illalla, jätti hän oven auki ja meni hiljaa hyräillen työhönsä.

Olen kulkenut monellaisia teitä, ollakseni hänen läheisyydessään hänen huomaamattansa; mutta kun hän vihdoin aikoi mennä tunturille, niin minä ulvomaan kuin susi ja se taisi häntä pelottaa tunturille menemästä, sillä hän kääntyi kotiinpäin. Ja nyt näen vuonolla esineen, joka yhä lähenee, se on luultavasti Niilo, joka kenties aavistaa että nyt Aamund lähenee kotia."

"Aamund on vanhin poika, hän tuli ensin maailmaan, hänellä on ensin sanan vuoro," toisti Lauri. "Sen asian laita on niin ja näin," sanoi Niilo. "Mitäs te tahdotte täällä keskellä yötä?" "Minä tahoon Aagotin kanssa haastaa, johan minä sen sanoin," vastasi Aamund kiivaasti. "Minä en tiedä mitä te tahdotte," sanoi tyttö vihdoin rohkeammin.