United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
ERLAND. Voi, onnettomat! Viran velvoituksest' On vanhusraukan pakko poistaa teitä Toivonne kukkatieltä. Kohtalonne Tok' älköön epätoivoon teitä saako!
Rouva Linde. Sitä en epäile. Vaan mitä sinä tarkoitat? Nora. Puhu hiljaan. Ajatteles, jos Torvald kuulisi sen! Sitä hänen ei pidä saada millään muotoa ; sitä älköön kukaan saako tietää, Kristiina; ei kukaan paitse sinua. Rouva Linde. Mutta mikä se sitten on? Nora. Minä se olen, joka olen pelastanut Torvaldin kuolemasta. Rouva Linde. Pelastanut ? Millä tavoin pelastanut? Nora.
Luo portin ylhän vielä jää ukko seisomaan, hän käsin tarttuu harppuun, maan-kuuluun, sointuvaan, sen pylvään pieleen pirstaa ja huutaa uhkapäin, soi ääni kautta linnan ja puistoin vihreäin: »Voi teitä, salit ylväät, te muurit mahtavat! Teiss' älköön soitot soiko, tai laulut raikkahat, ei, huokaus vain ja itku ja orjain askeleet, siks kunnes kostonhenget on teidät murtaneet!
»Tämä sormus», Glaukus virkkoi ottaen sormestaan kallisarvoisen jalokivisormuksen ja kiinnittäen sen kädensijaan, »tekee sen vielä arvokkaammaksi, ja Klodius, jolle jumalat suokoot terveyttä ja onnea, täyttäessäsi sen reunojen tasalle ja tyhjentäessäsi sen, älköön sen arvo silmissäsi silti vähentykö.»
Menyhért herra antaa hänelle matalalla äänellä kiiremmittäin viisaita neuvoja, miten hänen tulee käyttää itseään, kun hän puhuu, kun hän kertoo ja kun hän sanoo jotakin; pöydässä pitäköön hän vaaria veitsestä ja kahvelista; älköön purko leipää, vaan leikatkoon sitä veitsellä; älköön pyyhkikö suutansa pöytäliinaan; älköön kaatako lasiansa kumoon; älköön pistäkö suolakkoon kynsiänsä, vaan veitsen-kärjen; älköön juoko heti sopan päälle; älköön puhuko, suu täynnä ruokaa, älköönkä juoko etikkaa, öljyä ja pesovettä.
Tulkoon Henrik, jos hän siihen kykenee, mainioksi runoilijaksi tahi kirjailijaksi, mutta älköön hän nyt uskoko olevansa mitään ja olkoon hän ennen kaikkea uskomatta, että hän voisi tulla mainioksi ammattimieheksi valmistautumatta siihen ja tekemättä perinpohjaista ja uutterata työtä ja olematta ensin ajatteleva ihminen.
Tässä minä tuon kirjelapun herraltani hänen herrasväelleen, armolliselle neiti sisarelle. Niinhän se oli? Sisar. Antakoon hän sen tänne! Olkoon hän niin hyvä, pyytää herrani, ja vieköön sen perille. Tämän jälkeen olkoon hän niin hyvä, pyytää herrani älköön hän suinkaan luulko, että minä mitään pyytäisin! No mitä sitten? Kyllä minun herrani yskän ymmärtää.
Sitäpaitsi oli oltava sovinnollisella mielellä kaikkia lähimäisiään kohtaan; sillä ken ei kanssaihmisilleen anna anteeksi heidän virheitään, hän älköön myös toivoko jumalalta anteeksiantamusta. Ne, jotka täyttivät nämä vaatimukset, olivat kelvollisia ehtoollisvieraita.
Nähdessään Helenen he nyt astuvan tornia kohti toisilleen sanat siivekkäät jopa kuiskivat hiljaa: "Ei ole kumma, jos voi polon pitkän kärsiä vaimon 156 moisen vuoks urot Troian kuin varusääret akhaijit. Kuin jumalattaret itse hän kaunis on, katsoa ihme. Vaan kotimaalleen matkatkoon, ylen sorja jos onkin, turmaks älköön meille ja lapsillemmekin jääkö!" Kuiskivat noin.
Mitä te sillä tarkoitatte, neiti? Ei, älköön kumpikaan saattako toistansa onnellisemmaksi tahi onnettomammaksi. Niin vaalii tosi rakkaus! Uskon teitä, herra majuri, ja teillä on liian paljon kunniaa voidaksenne käsittää väärin rakkautta. v. Ivaatteko, hyvä neiti? Kas tässä! Ottakaa takaisin sormus, jonka annoitte minulle uskollisuuden merkiksi. Olkaamme kuin emme olisi tunteneet toisiamme! v.