United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja miksi emme näin ollen saisi pitää kertomusta Lemminkäisen kuolemasta, hänen äitinsä uhrautuvasta rakkaudesta ja hänen ylösnousemisestaan yhtä »pyhänä» ja korkeana kuin vastaavaa kertomusta Jeesuksesta? Psykologisesti ymmärrettynä taru kätkeekin päivänselvän tosiasian.
Ei ole hän syntynyt niinkuin oli syntynyt Hulavainaja tietymättömistä vanhemmista ja luvattomasta rakkaudesta. Hänen isänsä ja äitinsä olivat vanhaa, kunniakasta Ruotsin aatelia, ja Suomen Kennelklubin sukukirjaan ovat heidän nimensä merkityt maansa arvokkaimpien ja ansiokkaimpien joukkoon.
Näin eräänä päivänä, kun hän turhaan odottaessansa uutisia Harmaalasta levottomana meni äitinsä luo, seisoivat kadulla muitten herrain joukossa kreivi G. ja luutnantti Kaarle Leist. He puhuivat kapteini Leististä, joka eilen oli lähtenyt vähäiselle maatilalleen ja joka luultavasti samalla matkalla kävisi Harmaalassa.
Anni koetti vedota vanhempiensa oikeuden tuntoon; hän meni siis heidän luokseen ja valitti, että Kasperi vallitsee kaikki hänenkin leikkikalunsa, mutta isänsä ja äitinsä vaan sanoivat: "Anna Kasperin ne pitää, koska hänen näkyy niitä niin mielensä tekevän; onhan niissä sinun toinen puoli, jos kohtaki Kasperi niitä vallitsee", ja Iikan ja Annin oli taas, kuten ennenkin, tyytyminen paljaasen leikkikalujen katselemiseen.
Nyt oli hänen äitinsä laskenut hänen sydämelleen, että hänen tulisi tutustua esi-isäinsä maahan, tähän Suomeen, jota hänen isänsä oli puolustanut viimeiseen mieheen asti ja rakastanut aina kuolemaansa saakka.
"Niinkö Elsa luulee? Jos niin olisi, olisin minä hyvin hyvilläni." "Elsa sen nyt sitten tietää!" tuumi herra. "Kyllä hän tietää, paremmin kuin minä ja sinä, Fredrik." "Taitaa tietää!" arveli herra, ettei kinaa tulisi. "Hänen oma äitinsä kuoli hiljan ja tyttö on sen nähnyt!" "Ja sillä hän nyt tietää kaikki asiat!" "Sinä olet paha, Fredrik!" "Kyllä äitini autuaaksi tuli!
"Rakas tohtori", sanoi hän tälle eräänä päivänä, kun minä olin läsnä, "epäilemättä tiedätte, että Annie'n olisi vähän ikävä aina olla täällä sisään suljettuna". Tohtori nyykäytti hyväntahtoisesti päätänsä. "Kun Annie pääsee äitinsä ijälle", lausui Mrs. Markleham, viuhkaansa heiluttaen, "silloin on toinen asia.
Paljon muka uskotaan semmoista, jota peljätään tai toivotaan. Työväki soisi huomiseksi kaunista ilmaa ja kun joku sitä ennustaa, niin uskovat ja tulevat oikein hyville mielin. Kuitenkin voipi huomenna sataa. Minä huomautin hänen äitinsä uskoa.
"Näetkös, näetkös", huusi hän veljellensä, ja tuskin oli hän avannut suutansa, ennenkuin ruoho alkoi nousta hänen jalkainsa juuresta ja puiden lehdet alkoivat puhjeta, ja ensimmäisen leivosen kuultiin livertelevän korkealla sinisellä taivaalla. "Tämäpä on hauskaa!" huusivat lapset ja tulivat ihastuksesta hyppien kotiin äitinsä luo. "Minä voin nähdä päiväpaistetta!" huusi Sylvester.
Minun täytyi vastata kysymykseen kieltävästi; sillä tosiaankin olin vaan nähnyt Edithin sitovan kukkakimppua; mutta työtä en ollut nähnyt hänen tai hänen äitinsä suorittavan. Jos hän oli työarmeijan jäsen, piti hänellä olla asema, joka antoi hyvin vähäksi aikaa työtä.