United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toinen taas, tietämättä mitä sanoa, sihisteli nolona hengitystään, ja hieroi kiivaasti keskisormellaan sohvapuuta. Syntyi epämiellyttävä äänettömyys, ja kun he eivät voineet nauraa, otti Henrik tällä ajalla kaikki ohjat käsiinsä.
Martti kohotti silmänsä: Hänen täytyy suoda minulle anteeksi. Minä teen kaikki jälleen hyväksi. Suokoon Jumala että sen voisit. Hetkisen äänettömyys seurasi. Luuletko että Maria elää? kysyi vihdoin Sprengtport. Martti nousi. Elää, sen tiedän. Hänet vietiin muiden kanssa Venäjän puolelle. Kerrotaan, että kaksi upseeria oli hallituksen nimessä käskenyt vartiaväen kohtelemaan vankeja lempeästi.
Ja kun ukko ei siihen virkkanut mitään, vaan voiteli kenkiään entistä miettivämmin, lisäsi hän: "Ei sitä nyt sarkahousuissa voi mennä urheilemaan herrasseurassa ja muualla." Syntyi äänettömyys. Vihdoin kysäsi ukko: "Sitäkö sinä vallesmannin tyttöä taas tarkotat?"
Kukin vuorossaan astui hitaasti ja juhlallisesti Abu Hassanin eteen ja tervehtiessään häntä syvällä kumarruksella sanoi: Siunattu ollos sinä, oi herra ja kalifi, siunattu tämä päivä, jolloin silmäni sinut näkevät! Seurasi sitten hetken äänettömyys ennenkuin ryhdyttiin asioiden käsittelyyn. Lähettiläät astuivat esiin ja esittivät asiansa.
Sitten luuli Aslo hänet oikein käsittäneensä ja virkkoi: Ilakoit kanssamme, leikkiä lasket. Tosia totisia puhun. Sano suotta puhuneesi ja tule kerallamme, niin valjastamme porot ja lähdemme yötä myöten pyyhkimään. Niin on, kuin sanoin ... lähtenette ensin papin luo, niin sitten tulen. Syntyi pitkä äänettömyys. Sitten virkkoi Aslo surunvoittoisella äänellä: Ei ole sinusta mieheksemme.
»Viimeinkin syntyi hetken äänettömyys, ja Aage Storm, joka taas oli kärsivällisenä seissut ja odottanut, pyysi taas lupaa saada sanoa, että hän luuli, että se, mikä koski työmiehiä, oli oikein, ja mitä tuli toimittaja Björnholtiin, saattaisi hän, jos se katsottaisiin tarpeelliseksi, mainita esimerkkiä » Pitemmälle hän ei päässyt. Entinen helvetin melu puhkesi taas valloille.
XXXV. Kun Sokrates oli tämän lausunut, tuli pitkän hetken äänettömyys, ja Sokrates itse istui, kuten näytti, vaipuneena ajatuksiin puhuttujen johdosta, ja niin ikään useimmat meistä. Mutta Kebes ja Simmias puhuivat vähän keskenänsä. Kun Sokrates tämän huomasi, kysyi hän heiltä: "Mitä arvelette", sanoi hän, "keskustelustamme? Eihän tuntune se puuttuvaiselta?
»Vai lehmis- se teki. Heittiköhän Jussi sen eloon vai tappoiko», tiedusteli Anna Liisa edelleen. Miina hörppäsi kahvia ja selitti: »Eikö tuo liene tapattanut.» Ja kahvia teevatiin kaataessaan myönteli hän: »Ja onkinhan tuota Jussilla jo ennestäänkin karjaa... Mitäpä hän heistä enää rupeaa elättämään!» Syntyi pitkäaikainen äänettömyys.
Mutta äänettömyys vallitsi taasen öisellä nummella. Kuului ainoastaan hiljaista äyhkinää, ja paukahtelivat luut, koska pedot, naamat veressä ja välähtelevillä silmillä, riuhtoen atrioitsivat uhriansa. Mutta kauhistavista vihamiehistänsä kaukana jo retkeilivät veljekset; ja ihanalle oli heidän korvissaan kaikunut susien murharähinä Kiljavalla, se oli heille pelastuksen suloinen ja hyvä sanoma.
Antti päästi siinä silmänräpäyksessä hänen kätensä. Seurasi syvä äänettömyys. Tuhannet ajatukset risteilivät tuokion kummankin heidän aivoissaan. Rouva Sorvi ei tietänyt oikein, pitikö hänen itkeä vai nauraa tuon onnettoman miehen mielettömyydelle.