United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä Pilgrimi on erään kylttimaalarin poika, ja koska hän aikaisin jäi orvoksi, otti vanha koulunopettaja hänen kunnan kustannuksella kasvatikseen. Mutta hän oleskeli enemmän tuolla ylähällä Morgenhaldessa, kelloseppä Lentsin luona, kuin koulunopettajan luona. Emäntä talossa, jonka maahanpaniaisia tänäpänä vietettiin, oli kuin hänen oma äitinsä.
Syvissä ja haikeissa mietteissään istui hän iltahämärässä äitinsä vieressä, ajatellen millä tavoin ilmoittaisi hänelle niin varovasti kuin suinkin olevansa pakotettu rupeamaan jonkun kaupungin puuseppämestarin sälliksi. Se oli mitä karvainta nieltävää, sillä hän pelkäsi, että äiti muka kovasti tuota paheksisi.
Hän seisoi pää väärässä, surkean näköisenä, kasvot likaisina, myrtyneenä, vetäsi hihallansa aimo saaliin nenänsä alta pois, niiskutteli ja uhalla jupisi: »Ja vaikka tulis vielä enemmän Manasseja, niin en sano aata.» Jotenkuten pääsi hän vihdoinkin vapaaksi äitinsä käsistä!
Monta päivää kului ennenkun Valdemar lakkasi itkemästä; ei mikään voinut lohduttaa häntä, ei edes tuon kauniin rouvan helleys ja osanottavaisuuskaan. Vasta täydellisesti toinnuttuansa tunsi hän koko surullisen tapauksen, johon hän valitettavasti ei itse ollut syytön, ja joka maksoi hänen kunnollisen äitinsä hengen.
Pari päivää myöhemmin oli Martilla keskustelu äitinsä kanssa navetassa. Tämä tapahtui pitkästä aikaa. Martti oli häätynyt sitä etsimään kuin viime hädässä, jolloin side kotiin ja vanhempiin tuntui katkeavan. Maailma oli toisinaan tuntunut hyvinkin houkuttelevalle silloin, kun kotiside vielä näytti olevan katkeamattoman luja ja lyhyt, joka laski liikkumaan vain määrätyllä alueella.
Koskiko isännän kovat sanat, vaiko Pikku-Kaisan pelästyminen enämmän vaihdokkaasen, sitä ei hän itsekään olisi osannut sanoa, mutta apealta tuntui vaan hänen mielialansa. Hän istahti yksinäiselle kivelle tien viereen ja tunsi olevansa liikalainen näillä tienoilla. Hän muisteli, oliko kukaan hänelle hyvää sanaa sanonut sitten äitinsä kuoleman, mutta ei muistanut sitä kenenkään tehneen.
Kansa, riensi kirkkoon. Mamseli Eveliinakin kiiruhti kirkkoon ja piika Elsa sai kulkea hänen vierellänsä. Mamseli oli pukenut itsensä mustaan pukuun, juuri kuin hänellä olisi ollut murhepäivät. Elsan vaatetus oli sitä ja tätä, sillä ei ollut vielä ehditty saamaan mukavia vaatteita. Hänellä oli päässä äitinsä silkki ja yllä oma röijy, mutta äidin musta hame.
k. 1847. Italian ihmemaassa, Pisan kukkakalmistossa Veres hauta havaitaan. Virkan vielä Kuka siellä Nuorna nukkui Tuonelaan: Suomalainen sulo, jalo, Maallensa myös toivon valo, Esikoinen isänsä, Ystävien, Omaisien Ilo, onni äitinsä. Isä kaipoon käärittynä,
Hän kertoi, kuinka hänet oli ensimmäisen ja toisen kerran lähetetty äitinsä syntymäseuduille morsianta etsimään; kuinka Avojalka, jonka hän oli kohdannut Endringenin kylän päässä, heti oli tunkeunut hänen sydämeensä, hän oli sen tuntenut ja sitten, kuultuaan hänen olevan palvelijan, lähtenyt pois sanomatta kuka hän on.
"Mitä pirua sinulla täällä on tekemistä?" tiuskasi Pirko miehellensä heti huoneesen tultuansa. "Saahan tuota nyt naapurissa käydä", sanoi Rehkonen punastellen ja peläten, sillä hän tunsi aivan hyvin tuon puolisokean, laihan, mustan, hampaattoman kaunokaisensa ja äitinsä vähän nuoremman kuvan tyttärensä. "Naapurissa! Kyllä minä sinun sen vietävän naapurisi tiedän.